Graafinen suunnittelija, yrittäjä ja Savon ammattiopistosta media-alalta valmistunut Niko Heikkinen kertoi opiskeluajoistaan, oman yrityksen perustamisesta ja luovuudesta, joka ohjaa hänen uraansa edelleen.
Nikon tarina avautuu myös videomuodossa – katso koko haastattelu YouTubessa:
Heikkinen vaihtoi sähköalan media-alaan lähes heti valmistumisensa jälkeen ja päätyi myöhemmin perustamaan oman yrityksen yhdessä opiskelukavereidensa kanssa jo ammattikorkeakoulun aikana. Hän kertoi, miten kiinnostus graafiseen suunnitteluun syntyi, millaista oli rakentaa yritystä opintojen ohessa ja miksi hän innostui myös pelinkehityksestä.
Sinulla on todella mielenkiintoinen urapolku, koska et ole aloittanut uraasi media-alalla. Voisitko kertoa lisää siitä?
No siis, minä ihan pienestä pitäen olen aina ollut kaikesta luovasta tekemisestä kiinnostunut, mutta en sitten, vielä silloin kun ysiluokalla aikoinaan laitettiin lappu eteen, että mihinkä haluat opiskella peruskoulun jälkeen, niin en heti, oliko media-alalla edes vaihtoehtoja, tai jos oli, niin jotenkin en sitä sitten huomannut ja sitten päädyin valitsemaan, että mikä seuraavaksi siellä kiinnosti, mikä oli sitten sähköala ja lähdin sitten siihen, mutta sitten kuitenkin myöhemmin päädyin sitten kuulemaan alasta ja minä en edes tiennyt, että media-alaa voi opiskella. Heti jotenkin tartuin siihen ajatukseen. Hain tänne sitten heti, kun oli mahdollista.
Oliko vaikeaa vaihtaa alaa, kun olit jo valmistunut sähkö- ja automaatioasentajaksi?
Ei ainakaan silloin ollut, että kävi aika semmoinen hyvä tuuri, että olikohan mulla töistä silloin lomaa alkamassa, ja sitten kuulin, että Varkaudessa voi opiskella media-alaa ja olin vähän silleen siihen silloiseen työhöni tympääntynyt, niin sitten otinkohan Opoon yhteyttä. Opinnot olivat alkaneet viikko tai kaksi aikaisemmin ja kannoinkohan todistuksen sisään ja sanottiin, että haluatko aloittaa ja se oli silloin, lomani alkoi juuri silloin sopivasti. Irtisanomisajat sai siihen samaan sovittua ja kaikki niin se meni sitten. Tosi silleen kävi kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.
Olisitko voinut lapsena kuvitella, että sinusta tulee tulevaisuudessa yrittäjä ja sinulla on oma yritys?
En ehkä vielä lapsena osannut kuvitella sitä. Se tuli ehkä silloin ensimmäistä kertaa ehkä silloin takarauhassa vähän myöhemmällä iällä sitten lähempänä aikuisikää alkoi tulla sellainen olo, että olisi ehkä ihan hieno, mutta sitten se on aina vähän ollut sellainen kuitenkin jännittävä sellainen ja kävi sitten siinäkin silleen hyvää tuuria, että sitten päädyin ammattikorkeakoulussa Kareliassa Y-akatemian puolelle opiskelemaan. Niin siellä sitten osuuskuntatoiminnan kautta harjoitettiin yritystoimintaa ja suoritettiin opintoja loppuun. Niin tuota sitten siinä sai vähän niin kuin tietoa, mitä se yrittäminen on ja sitten tutustuin kahteen kanssaopiskelijaan, joiden kanssa sitten laitettiin se yritys pystyyn. En ehkä yksin yrittäjänä olisi uskaltanut lähteä. Se antoi vähän turvaa silleen, että on kaksi muuta, niin ei ole sitten ihan yksin, että jos tulee jotain, mitä pitää selvittää, niin sitä ei tarvitse välttämättä yksin selvittää. On kaksi muuta siinä sitten apuna kanssa.
Mutta sinä onnistut todella hyvin. Milloin ymmärsit, että graafinen suunnittelu on se ala, johon haluat sitoutua tulevaisuudessa?
Kipinä graafiseen suunnitteluun syttyi oikeastaan täällä Savon ammattiopistossa, että sitä aikaisemmin en ollut varsinaisesti tehnyt, mutta ehkä vielä silloin se kipinä siihen syttyi, että se ehkä tuli enemmän sitten ihan vaan vapaa-ajan kokeilujen myötä. Silloin tuli myös ammattiopistosta valmistumisen jälkeen harrastettua live-striimaamista Twitchiin, niin sitten tuli tehtyä paljon kaikenlaisia striimielementtejä itselle ja sitten kavereille graafisena suunnitteluna. Sitten vähän niin kuin syttyi sitä kipinää ja sitten ammattikorkeassa sitten se lopulta konkretisoitui, että ammattikorkeassa tuli juuri asiakasprojekteja, joissa pääsi tekemään töitä oikeille asiakkaille sitä sitten niin siinä ehkä sitten se into vasta rupesi oikeasti olemaan, että tämä on hauskaa tekemistä.
Muistatko, mistä haaveilit lapsena?
Mä olen kyllä aina ollut sellainen haaveilija, että on varmaan ollut aika monta haavetta. Ihan pienenä mä tykkäsin tehdä noita kaiken maailman Lego-animaatioita tämmöisiä. Se on varmaan ollut enemmän joku tuommoinen niin kuin videopohjainen ollut silloin enemmän se kiinnostuksen kohde, että mikä on silleen hauska, että nykyään me aina markkinoidaan meidän yrityksessämmekin sitä, että pyritään tekemään kaikkea muuta paitsi liikkuvaa kuvaa, että yritetään pysyä kaikessa mikä ei liiku.
Vaihdoit alaa melkein heti valmistumisen jälkeen. Miksi päätit opiskella media-alaa juuri Savon ammattiopistossa?
Se oli helppo valinta sen takia, kun asuin Varkaudessa silloin, niin se oli helppo siitä valita. Siinä se oikeastaan oli silloin. Kyllä.
Voisitko sanoa, että olet tyytyväinen ammattikouluvalintaasi?
On todellakin. Aika nopeasti kävin sen silloin. Varmaan niin nopeasti kuin sen pystyi melkein suorittamaan. Aikamoinen määrä oppia tuli, jos ne sai oikeastaan kaiken sen, mitä tarvitsi siihen, että pystysit esimerkiksi itsenäisesti jatkamaan omaoppisesti asioiden selvittelyä ja oppimista. Itselläkin kun on sitä mielenkiintoa, niin sitten vapaa-ajalla tulee paljon tehtyä kaikkea. On aina tullut tehtyä, niin se antoi valmiutta siihen, että ei enää ollut niin vaikea lähteä tekemään jotain, kun kaikki perusta oli rakentunut siihen, niin se oli helpompi lähteä tekemään monimutkaisempia asioita.
Puhutaan vielä enemmän sinun opiskelustasi täällä. Mistä pidit eniten opintojen aikana? Oliko sinulla lempiprojekti tai -kurssi?
Alussa minä tykkäsin tosi paljon 3D:stä. En tiedä onko sitä enää, mutta se oli silloin se oma suosikki. Se on vähän jäänyt ajan myötä pois nyt, kun ei sitten ollut sitä samaa ohjelmaa käytettävissä en ole jaksanut vielä tuota blenderiä opetella niin hirveästi. 3D oli silloin ihan oma suosikki.
Millaisena muistat opiskelijaelämän Savon ammattiopistossa?
Se oli ihan, siis siitä jäi kyllä hyvät muistot. Oli aika semmoinen, mikä se on se sana, pääs heittäytymään. Itsekin on silleen kuitenkin aika introvertti luonteeltaan, niin mutta se opiskeluympäristö ja luokkakaverit ja kaikki, niin se ei tuntunut kuitenkaan hankalalta heittäytyä niin kuin, että tosi hyvähenkinen porukka oli aina.
Voimmeko sanoa, että opiskelu Savon ammattiopistossa oli sinulle hyödyllistä?
Oli, oli. Se just ne kaikki perusteet, mitä sinne sai ohjelmistoihin ja valokuvaamiseen ja videokuvaamiseen ja ihan kaikki, niin varmasti en olisi siinä pisteessä missä tällä hetkellä, jos en olisi käynyt täällä.
Voisitko mielestäsi neuvoa nuoria hakemaan Savon ammattiopistoon media-alalle?
Kyllä se ala kiinnostaa niin todellakin. Ja se on vielä niin laaja ala lopulta, että tällä alalla pääsee tekemään niin paljon kaikkea, että jos ei nyt yksi tietty siellä välttämättä kiinnosta, mutta joku muu, niin se on ihan. Ja jos luovasta tekemisestä ylipäätään tykkää, niin kannustan kyllä kaikkia. Varmasti täällä on jotain, mistä jokainen tykkää, Itse ainakin nautin melkein kaikesta tähän alaan liittyvästä tekemisestä.
Sinulla on todella upeita työnäytteitä. Varhaisista projekteistasi pidän erityisesti kuvitteelliselle kosmetiikkabrändille Louhelle suunnittelemastasi visuaalisesta ilmeestä. Voisitko kertoa, miten sait idean käyttää Kalevalaa inspiraationa?
Se oli niin, että me teimme vähän, jäi silleen lyhyeen se idea sitten ajan puitteissa, mutta tehtiin noita meidän yrityksellämme oli niin kuin ideana, että ruvettaisiin tekemään markkinointikampanjaa, että tehdään erilaisia tommoisia brändi-ilmehaasteita käytännössä, missä oli niin kuin Kalevala oli se pohjaidea, että otetaan Kalevalan hahmoja ja sitten tyyliin heitetään noppaa tai arpaa, että minkä alan yritys esimerkiksi. Ja sitten tuota joku niin kuin teema, mikä piti olla, olikohan se Louhessakin oli, että sen piti sitten olla niin kuin jollakin tapaa goottimainen, piti olla. Ja muistan, että se oli kyllä melkoinen haaste lopulta tehdä kyllä sitä projektia, kun just kun perehtyi siihen Louhen taustaan, niin se ei ollut ihan perinteinen kauneus homma, joten se meni hyvin yliajatteluksi ja haastavaksi silloin, mutta kyllä se ihan ok tuli sitä lopputuotosta sitten, kun tehtiin se. Se oli semmoinen oma haasteprojekti ja samalla markkinointimateriaalia yritykselle.
Oli rohkea valinta käyttää Louhea kosmetiikkabrändin hahmona, sillä Kalevalassa hän ei ole perinteinen kaunotar. Miksi olit varma, että idea toimii?
Muistan, että meillä oli silloin hyvät perustelut sille idealle, kun keskusteltiin tuosta kanssayrittäjien kanssa, että siinä oli kaikkea sitä pohjolaa ja vaikka mitä semmoista oli taustalla ja se, en enää muista oikein, että mikä siinä oli, mutta se oli ihan hyvin perusteltu sitten kuitenkin lopulta se idea siinä takana, mikä oli. Ja sitten kun se yhdistyi siihen goottiteemaan, niin se tuki aika hyvin sitä sitten, kun sekin on enemmän semmoinen alternative-tyyli, ei ole ihan se ehkä normaalein tai semmoinen, että se vähän silleen, että jotenkin sitten yhtyi siihen aika hyvin.
Mistä muualta yleensä saat inspiraatiota?
Varmaan ihan perinteinen, että somesta ja muiden töistä lähtee varmaan se ensimmäinen inspiraatio ja sitten mulla on noita jotakin semmoisia tapoja, millä minä haen inspiraatiota, että esimerkiksi ihan vaan semmoisia perusluovia menetelmiä käyttää, että heittää ideoita vähän paperille tai johonkin random-generaattoriin ja sitten vaan arpoo sieltä ja katsoo, että mitkä ideat sopii, kun niitä yhdistää, niin sitä saattaa saada joskus ihan hienoja ja luovia ideoita, kun ottaa vähän laatikon ulkopuolelta niin sanotusti niitä ideoita.
Miten random-generaattori auttaa sinua?
En nyt ole semmoinen esimerkki, että jos sinne laittaa vaikka, no eihän nyt ole niin väliä, mutta vaikka esineitä ja sitten vaikka värejä ja jotain, niin niistä saattaa tulla just tosi semmoisia ideoita, mitkä ei normaalisti tulisi mieleen. Mutta sitten ajattelin, että hetkinen muuten. Saattaa toimia. Tai sitten ihan ylipäätään kuin visuaalisessakin ilmeessä, niin värejä ei voi, jos lähteä kokeilemaan vähän niin kuin laatikon ulkopuolelta. Minä en edes kokeilisikaan vaan tuosta, että jos yhdistäisikin jotain mitä ei ehkä normaalisti ja sitten katsoo, että hei, että tuommoinen sopi aika hyvin.
Loit Louhi-brändin visuaalisen ilmeen jo valmistumisen jälkeen. Oliko sinulla opintojen aikana mielenkiintoisia projekteja tai oikeita asiakkaita?
Oli, meidän yrityksemme lähti kokonaan silloin oikeastaan liikkeelle. Meillä oli siinä Y-Akatemian puolella Kareliassa sitten, niin siirryttiin sinne puolivälissä opintoja, kun oli pari vuotta medianomiopintoja jo takana. Mitähän kaikkea meillä silloin tuli tehtyä — useampi paikallinen toimija oli asiakkaana, että yhdelle tehtiin verkkosivuja, sitten tehtiin käyntikorttia ja muuta, kokonainen visuaalinen käytännössä brändi-ilme tehtiin yhdelle asiakkaalle ja sitten oli kampanjailmeitä ja elementtejä tehtiin toiselle. Ja sitten jossain kohtaa alettiin miettimään, että hei, että meillä on asiakkaita, niin pitäisikö meidän harkita tätä, että jos jatkettaisiin koulun jälkeenkin tätä toimintaa, ja sitten päädyttiin perustamaan tuon osakeyhtiön. Oltiin siis vielä silloin opiskelijoita, kun se sitten perustettiin viimeisen vuoden puolella.
Sinulla on tosi iso työkokemus, ehkä voisit antaa vinkin. Joskus jopa yksinkertaiset työtehtävät asiakkaalta, kuten roll-upin tai some-mainoksen suunnittelu, voivat olla haastavia, koska asiakas ei aina tiedä, mitä haluaa, mutta lopputuloksen pitäisi silti olla hyvä. Onko sinulla ollut tällaisia tilanteita?
Aina se on vähän haastavaa, että oikeastaan sanoisin, että kaikessa tuossa tekemisessä valtaosa haasteista kuitenkin tulee just siitä, että jos se kommunikaatio ei pelaa, että jos on väärinymmärryksiä tai asiakas vaikka olettaa, että sinä osaat lukea täysin hänen ajatuksiaan. Meilläkin on laadittuna aika tarkka kysymyslista, missä me voidaan katsoa, mitä kaikkea ja miten tarkentaa ja miten oikeasti saadaan kaivettua asiakkaan toivevisio esille. Sitten tietenkin siihen yhdistetään myös oma näkemys ja koittaa saada semmoisen, kaikkein paras tilanne on se, että saa lopputuloksen, mikä miellyttäisi molempia, että itseä ja sekä asiakasta, mutta joskus se tulee vähän vastaan ja voi olla, että vaikka itse ei aina olisi täysin tyytyväinen, pääasia on, että asiakas on tyytyväinen. Mutta se on se kommunikaatio, se on tärkeää, siitä tulee suurin osa haasteista. Jos on heti alusta asti vähän epävarmat, mitä ruvetaan tekemään, niin semmoinen kitka syntyy sitten.
Mutta jos asiakkaalla on kova kiire, ja meillä ei ole aikaa kommunikoida, mitä tehdä?
Sitten tehdään parhaan mukaan, että jos on todella kova kiire, pitää olla realistinen, että jos nyt on mahdoton kiire, niin sitten joutuu kääntämään sanomaan, että ei ole mahdollista, mutta ei ole tuommoista tällein nyt tullut vielä vastaan, mutta sitten tehdään vaan, koitetaan parhaan mukaan saada tehtyä. Yleensä siinä on hyvä viestiä pistä alkuun asiakkaalle sitten, että kun on tämmöinen kiire, niin saattaa joutua sitten jostain vähän tinkimään, että ei vaan ehdi sitten.
Voiko mielestäsi koskaan olla alusta asti täysin varma, että asiakas on tyytyväinen lopputulokseen?
Eihän ikinä voi etukäteen tietää, mutta ainakin itsellä on aina ollut se periaate, että se tehdään silleen, että se on lopulta tyytyväinen, vaikka kuinka monta versiota se vaatisi sitten, että sitä vaan työstetään niin kauan. Et kun aina ei voi tietää, voi olla just hyvin erilainen visio sitten kuitenkin, että tai sitten tosi pikkutarkka, mutta yleensä se on enemmän silleen, että se on huomannut, että se on itse kuka on pikkutarkka, että jotain logon kulmaa viilaa siellä hirveän tarkkaan eikä kukaan huomaa sitä niin kuin pientä pyöristystä, minkä on sinne tehnyt, mutta Ja sitten on hirveän itsekriittinen siitä, että onko se nyt, mutta se on semmoinen, pitää osata olla itsellekin vähän armollinen aina tuossa tekemisessä, että ei saa olla liian perfektionisti kuitenkaan.
Itsekriittinen on varmaan meidän paras ystävä media-alalla. Valmistumisen jälkeen lähdit opiskelemaan Joensuuhun. Miksi päätit jatkaa opintoja?
Ihan suoraan ensimmäisellä mennyt Joensuuhun, että Helsinkiin lähdin ihan ensimmäisenä töitä etsimään ja kävi ilmi, että aika moneen paikkaan haluttiin sitten, että ei ollut vaatimuksena, että tarvitsee olla medianomin paperit, mutta se katsottiin eduksi. Ja sitten kun Helsingissä kun olet, niin hakijoita oli ihan niin kuin tolkuton määrä per paikka. Sitten jossain kohtaa vaan oli, että kai se pitää tuota käydä tuota hakemassa medianomin paperit sitten. Ja oli muutenkin semmoinen tilanne siinä, että niin kuin oli vähän auki, että mitä seuraavaksi tehdään, niin sitten oli aika hyvä valinta lähteä, että lähdetään opiskelemaan taas.
Miten sait idean perustaa oman yrityksen? Perustit sen jo opintojen aikana.
Se oli se oikeastaan, että alettiin silloin sen kahden muun luokkakaverin kanssa pohtimaan sitä, että pitäisiköhän yritystä pistää ihan opiskelujen jälkeen. Sitten se lähti aika nopeasti rullaamaan siinä sitten, että ruvettiin tekemään suunnitelmadokumenttia ja katsomaan. Ja meillekin kävi hyvä tuuri, että kun oltiin opiskelemassa ja vielä semmoisessa yrittäjäympäristössä silloin, niin saatiin jonkin verran opintoja suoritettua sillä ja saatiin opinnäytetyö kirjoittaa sitä yrityksen perustamisesta. Ja saatiin sitten, mitä just on tullut huomattua, että monella yrityksellä ei ole siihen samalla tapaa mahdollisuutta, niin meillä oli mahdollisuus laatia kaikkea niitä strategioita ja suunnitelmadokumentteja, mitä yrityksillä on hyvä olla. Saatiin kaikki aika rauhassa suunnitella ja käydä läpi ja tehdä kaikki suunnitelmat, että mitä jos tilanne X tulee ja näin. Se idea lähti sitten, ja mekin lopulta innostuimme sitten helposti, niin olin sitten heti, että no, antaa mennä, perustetaan vaan tämä.
Muistatko, oliko se enemmän vaikea aika vai rauhallinen?
Vähän sekä että. Se vähän, mikä teki sitä ehkä hankalaa, oli aina se, että kun oli sitten jonkin verran opintoja siinä ohessa, niin että sitten kun sinä saat ne opinnot vietyä loppuun siinä, että meillä oli aika hyvin silleen vapautta siinä, että se olisi loppu aika opiskelusta, niin se oli ihan itsestä kiinni se valmistuminen, että meillä ei ollut enää mitään niin kuin siinä lukujärjestystä, vaan me kirjasimme tunteja tekemisestä ylös ja piti kirjoittaa esseitä tämmöisiä. Nehän oli oikeastaan ne haastavimmat sitten siinä loppuaika, kun halusi niin kuin jo keskittyä koko ajan oikeasti siihen, että kaikki energia siihen yritykseen, niin sitten esseet ja tämmöiset ja opinnäytetyön kirjoittelut niin siinä sitten houkutellut, mutta kyllä niistä selvisi sitten, että ne oli vähän haaste enemmän ehkä siinä silleen itseään motivoida sitten sitä koulua vielä viedä loppuun sinne tuota, kun oli jo vähän tuntui, että olisi jo koulukäynti sitten kuitenkin jo loppuun, kun pääsääntöisesti yrityksen parissa pyörittiin aika lailla.
Sinulla on paljon osaamista: graafinen suunnittelu, valokuvaus, videokuvaus ja pelinkehitys. Puhutaan enemmän pelinkehityksestä. Olet kirjoittanut, että kehität pelejä vapaa-ajallasi ja olet tehnyt myös isomman projektin, rytmipelin. Voisitko kertoa siitä lisää?
Joo, se on nyt ollut vähän jäissä viime aikoina, mutta se kyllä olisi tarkoitus loppuun saada viety. Se on, rupesin tekemään sitä tuossa, milloin se oli? On sitä varmaan puolitoista vuotta, kun minä sitä rupesin tekemään, tai alku teki sitä projektia, mutta peleihin innostus tuli kanssa silloin ammattikorkean puolella. Oli pari pelikurssia, niin niistä sai semmoisen pohjan ja vähän ymmärrystä koodaamisesta ja tämmöisestä. Sitten, no, oli tylsää yhdessä kohtaa, niin ajattelin, että mitäs seuraavaksi tätä rupeisi vapaa-ajalla tekemään. Päätin, että pelejä voisi ruveta tekemään. Se rytmipeliprojekti on ollut aika silleen, on ihan ylpeä siitä, että se on aika vaativa, kun pitää olla kaikki ajoitukset ja kaikki tähän toimia tosi millisekunnilleen ja siinä sitten on siinä itse pelissä päämekaniikkana, että peliin voi heittää minkä tahansa MP3-tiedoston ja siinä pelissä voi valita vaikeuden ja se generoi sitten sen musiikin pohjalta semmoisen algoritmin kautta niiden tasoon suoraan valmiiksi mitä pelataan. Se on ollut se päämyynti, tuota kärki sitten siinä, jos sen vaan valamiksi joskus saisi, niin että se pystyy generoimaan niitä tasoja biisistä kuin biisistä.
Koetko, että graafisen suunnittelun taidot auttavat pelinkehityksessä, vai ovatko ne täysin eri aloja?
Auttaa tosi paljon, että toki jos varmaan jotain pelialaa, jos miettisi, niin siellähän nyt on erikseen sitten monesti graafikot ja tuota, Illustratorit ja koodaajat ja kaikki. Mutta niin kuin silleen, jos itsekseen tekee tai pienessä tiimissä, niin onhan se ihan melkein niin kuin pakollinen taito. Et jos haluaa tehdä sitä pelistä sitten jonkin näköisen, että se ei ole vaan semmoinen, miten sen nyt sanoisi, tekninen demo, niin onhan se pakko. Ja se on kyllä semmoinen, mihin minä käytän paljon aikaa, ja se vähän muuttaa enemmän se peliin visuaalista ulkonäköä, kun että se edistyisi mihinkään suuntaan, kun minä vähän kokeilen, että mikä ilme siihen toimisi ja teen kaikki grafiikat melkein kokonaan uusiksi ja kokeillaan, että tähän on hyvä ja sitten hetken päästä, ei se oli se edellinen sittenkin parempi.
Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Minähän en hirveästi kehtaisi tulevaisuutta suunnitella, että huomaan, että aika silleen hetkessä, kun koittaa elää, niin on ehkä vähän parempi, että tuntuu, että se pitää stressitasolla aina pienempänä. Mutta tällä hetkellähän myös yrittämiseen koetan keskittyä. Toinen haavehan tietenkin on, että haluaa vain saada tehdä mielekästä tekemistä.
Minä en ole ikinä ollut silleen, että pitäisi tehdä juuri jotain tiettyä. Kunhan saa tehdä jotain luovaa, niin minä olen tyytyväinen, oli se sitten yrityksessä tai jonkun toisen palkkalistoilla tai mitä ikinä. Kunhan tekeminen on mieluisaa, niin se on aina voitto mielestäni.
Oletko koskaan ajatellut vaihtaa alaa uudelleen ja lopettaa uran media-alalla?
Ei meillä, mutta se on silleen, että on aina käynyt mielessä, että jos etäistä ikinä tule, vaan jos joku ei voi tietää, niin sitten… Mutta ei kyllä aina kun rupeaa miettimään, että mikä olisi joku muu sitten, että jos vaikka kävisi pahin tilanne, että lähtisi työt alta eikä olisi enää, niin löytäisi mitenkään, koska media-ala on todella kilpailtu, niin sitten… Kyllä minä aina päädyin siihen, että se on aika lailla se, ja se on vielä niin laaja kirjo sitten lopulta, että se kattaa kaiken just videoon, valokuvaamiseen, graafiseen suunnitteluun, ne ovat kaikki niin kuin itselle mielestä tekemistä. Kunhan jotain niistä saa tehdä, niin se on, muuten en itseäni lukeudu siihen, että nyt on pakko olla graafikko olla koko ikäni, että voin lähteä valokuvaamaan, videokuvaamaan tai vaikka valojen kanssa pelailemaan, että se on.
Mitä neuvoja antaisit nuorille, jotka nyt haluavat tulla media-alan asiantuntijaksi?
Ei rajaa sitä opiskelua pelkästään kursseihin ja näihin, että myös oma semmoinen tiedonjano, että hakee myös oma-aloitteisesti ja vapaa-ajalla ja uskaltaa kokeilla. Se on, olen huomannut, että silleen oppii parhaiten, kun lähdet vaan kokeilemaan ja tekemään ihan miettimättä lopputulosta, etenkin jos teet jonain omana vaan harjoitusprojektina vaikka jotain, niin silleen oppii parhaiten tekemään.
Tämä on todella tärkeä ajatus myös mielestäni, että uskaltaa kokeilla. Se on todella tärkeää. Kiitos sinulle paljon upeasta keskustelusta ja tsemppiä sinulle!
Kiitoksia ja kiitoksia kutsusta tänne. Oli ihan mukava tulla käymään, näkemään, minkälaiset tilanteet on muuttunut täällä ylipäätään edelliseen opiskelupaikan meininkiin.
